Kotitottista: Eilen sivulletuloja (hyppää, muttei haittaa), seuraamisia ja käännöksiä (välttää) ja liikkeestä seisomisia. Liikkeestä seisomisesta tökkii sivulle istuminen lopuksi eli hinkattiin vain sitä osuutta eli vierellä seisomisesta istumista perusasentoon. Loppuun paikkamakuu, kun Inna heräsi kesken kaiken päikkäreiltä. Tänään lyhyttä seuraamista (tosi hyvä), liikkeestä maahanmenoa (välillä meinaa jäähä kyynärät ilmaan) ja hyppyä (tosi hyvä ja tässä onnistui mainiosti myös vierellä seisomisesta perusasennon ottaminen) :)
Eilen hakumetässä: Neljä maalimiestä. Näytettiin haamuina takaperin eli eka nelonen, sitten kolmonen jne. Eli kaikki jäivät muistikuvina muhimaan. Irtorullalla koko kuvion kera kaikki neljä. Jokaisella pudotteli rullaa aivan lähellä: pysähtyi läähättämään, ei ollut paineistuneen oloinen eikä kyllä karkaamassa näytöllekään vaan luovutuksen jälkeen hengaili kiltisti vieressä että sai laitettua liinan perään, mikä on tosi harvinaista Sinnalle. Silti näytölle lähti tuhatta ja sataa! Oisiko ollut vaan niin, että kun juoksi oikeesti tosi kovaa sekä ukolle, rullan tuonnin että näytölle, että kun ei vietti ole ihan kohdillaan siihen rullan luovutukseen, niin aatteli vetää vähän henkeä välissä ennen kuin tuo rullan loppuun saakka? Maalimiehellä nro 2 ja 3 ei myöskään heti ottanut rullaa ukolta vaan tuumaili pari sekkaa. Maalimiehillä 3 ja 4 ruuan lisäksi myös pallot. Tosi iloista ja rentoa mutta kuitenkin tosi innokasta tekemistä :)
Eilen hakuillessa myös ukkosti, mutta Sinna ei välittänyt siitä ollenkaan. Sisällä usein haukkuu jyrinää, harvemmin enää vetäytyy nurkkaan. Lenkillä kerran kun sattui ukkoskeli, lähti häntä ja korvat tötteröllä aina juoksemaan kohti jyrähdyksiä, luulikohan, että rekka jytisee (kun Sinnahan rakastaa isoja autoja..)
Pudotettua esinettä ei olla varsinaisesti otettu koko kesänä, mutta kaksi kertaa käytännön syistä :) Kerran lenkillä Arto oli pudottanut vaunujen päältä paitansa, niin he lähtivät uudelle lenkille pyöräillen etsimään sitä. Arton huomattua kaukaa paidan, hän alkoi innostaa vapaana pyörän vierellä laiskana hölköttävää Sinnaa: mikä putos? Tuli Sinnaan eloa, ja putos käskyllä lähti hyvin ja nappasi paidan. Se oli toki vähän hankala tuoda, mutta joten kuten se sen riepotti Artolle saakka. Toinen tapaus sattui viikonloppuna kun oltiin kylillä lenkillä ja Inna oli rattaissa riisunut kengän pois ja pudottanut sen meidän huomaamatta. Käännyttiin takas ja kun Arto huomas kengän, niin lähetti Sinnan. Hyvin haki ja toi kengän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti